Osta, myy, lainaa, älä varasta. Toukokuu 2014 ja velkavivun kritiikki

Kesä alkaa tulla. Isommin en ole ehtinyt sijoitusasioita pohtia. Aika on mennyt mökillä ulkoilmaelämää viettäen.

Sijoitussalkun arvo nousi toukokuussa tasolle 83963€, mikä on jälleen oman pääoman ATH. Tuotto toukokuulle on +3,8% ja tuotto vuoden alusta +6,3%. Salkun arvo on noussut vuoden alusta 8779€, mikä vastaa 11,6% lisäystä.

Pääomaa talletin alkuvuonna 4010€ eli 802€/kk. Säästämisvauhti on edelleen hyvä. Nykymuotoisen portfolion historia alkaa helmikuussa 2012 ja alkuaikoina talletetut summat ovat olleet suurempia.


Laskelma
Salkku 30.4.2014  80544
Talletus toukokuu  351

Salkku 30.5.14
Nordnet  77796
Seligson   6167
Yhteensä  83963

Tulos 3068= + 3,8 %

Salkku 31.12.2013     75204
Talletus 1 .5/14         4010  (=  802 €/kk)
Tulos 799653- 75204  = 4749€ ~  +  6,31 %

12/5 * 6,31% ~  15,1% (ennuste vuositasolla).


Salkun arvon nousu  vuoden alusta  75204 eurosta 83963 euroon. Kasvua 8759€   ~ +11,6 %

Ennuste viivoitinanalyysilla salkun arvosta 12/5 * 11,92% = 27,9%  ~~ 96186 vuoden lopussa. Tällä näkymällä saattaa 100000 euron tavoite mennä rikki ennen vuotta 2015.

Leveroitu arvo 31.5.14   on 115607€.

Lainan osuus 31654€  ~27,4% salkun arvosta ja
37,7 % omaan pääomaan verrattuna. Salkun lainoitusarvo on 72785€  (+ Seligsonin omistus 6167 = 78952).

Korkoa toukokuussa maksoin  99€, Pääomitettu korko vuoden alusta 344€.

Osingot vuoden alusta 3403€.

Korkoennuste 1621€ / vuosi.


Tapahtumat

Osingot toukokuu 2014   ~   572€.

Uusia ostoja ovat STAG Industrial (REIT) ja Procter& Gamble.
Lisäyksiä Nokian Renkaat, GJF ja Elekta.

Procter & Gamble on osinkoaristokraatti. Analyysia täältä ja täältä. Ostin pienen erän lähellä 52 viikon huippuja ja odottelen rauhassa lisäostojen mahdollisuutta.

STAG Industial inc on teollisuushalleja omistava REIT, josta Brad Thomas povaa uutta Realty Incomen veroista kuukausiosingon maksajaa. Suomenkielinen mainio esittely löytyy Osinkosijoittajan blogista.

_______________________________________________________________________



Lainan osuus salkussa on päässyt karkaamaan varsin korkeaksi.

Alan hiukan aanailla, ettei pörssivälitysyhtiö ole mikään hyväntekeväisyyslaitos. Sieltä tuli höveli tarjous nostaa limiittiä, mihin myös tartuin ja shoppailin sitten mielestäni laadukkaita yhtiöitä.

Pohdin juuri, pitäisikö minun olla huolissani korkeasta lainoitusasteesta. Ihmismieli on ihmeellinen. Kun viimeksi ostin uuden auton ei 40000€ autolaina paljoa hätkäyttänyt. Se on maksettu aikoja sitten.  - Tuottavaan sijoitukseen otettu laina tuntuu jotenkin väärältä vempuloinnilta.

Asiaa ei auta nettipokeria yökaudet pelailevan sukulaismiehen varoittelu pörssihuijarin kovasta kohtalosta, leskistä, orvoista ja vararikon savuavilla raunioilla tuhkaa päälleen sirottelevasta sijoittajasta, joka kaapii paiseitaan ruukunsirpaleella.

Velkaa käyttäen olen saanut salkun oman pääoman tuottoa nostettua nopeasti. Varaa lyhennykseen on 800-1000€ kuukaudessa maailman tappiin tai niin kauan kuin elonpäiviä riittää.

Laskeskelin, että pahin skenaario, minkä vivutettu salkku kestäisi olisi 75% pörssiromahdus, mikäli lainoitusarvot pysyisivät nykyisellään (mitä ne eivät tee).

Suuren kriisin, esimerkiksi laajan kansainvälisen sodan, ydinreaktorionnettomuuden tai muun katastrofin kohdatessa paraskaan hajautus ei auttaisi vaan joutuisin pakkorealisointeihin.

Toisaalta normaalielämässä korot voi vähentää verotuksessa pääomatulosta ja jos portfolioni olisi yritys, sen nettogearing olisi turvallisella tasolla. Osinkotuotto on kohtalaisen hyvä ja salkussa on muutamia osakelajeja (PSEC, STAG), joiden osingot kuittaavat korkoa kuukausittain.

Lienee viisainta silti malttaa kaupankäynnin kanssa ja lisätä pääomaa tasaiseen tahtiin.

Jostain muistan lukeneeni sijoitusviisaan lausahduksen, että sijoittaminen voi olla hauska harrastus, jos sijoittaa omalla rahalla mutta muuttuu työksi, jos ryhdytään sijoittamaan velkarahalla,  - Ja työntekoahan tässä yritetään vältellä?

Velan käytöstä varoitellaan ja syystä. Ahneus ja pelko lyövät tässäkin kättä.

__________________________________________________________________

Ja vielä silmäys salkun arvopapereihin tuottohistorian valossa. Yllättäjä on Elisa.

Ja sama kuvana. Pidän Morningstarin salkkumanagerista. Sillä saa kaikki tiedot yhteen paikkaan.

Sivulle Seuranta, linkkejä ja työkaluja olen lisännyt seurantalistan.


_______________________________________________

Sivun katselut viime kuussa

8 072

Onko se indeksointi niin paha -häh? - Kirja-arvio

Viime aikoina olen hyvin harvan kirjan lukenut yhdeltä istumalta. Eilen -vapunpäivänä näin kävi. Tämä osoittaa kirjoittajien onnistuneen luomaan helppolukuista tekstiä ja asioiden olevan mielenkiintoisia.

Kirja on Pasi Havian, Ville Lappalaisen ja Antti Rinta-Lopin kirjoittama Erilainen ote omaan talouteen - onni, vapaus ja hyvä elämä.

En osaa oikein eritellä, mitä olin odottanut. Kirja ei tarjonnut varsinaisia yllätyksiä, joskin minua ällistytti, miten vastaansanomattoman vakuuttavasti todettiin laajasti hajautetulla  indeksisijoittamisella pärjättävän parhaiten. Kvantitatiiviseen sijoittamiseen viitattiin sivulauseessa.

Tutkitusti 95% aktiivisista salkunhoitajista ei kykene lyömään ideksiä, joten pienen kustannuksen indeksirahastot ja ETF ovat suurimmalle osalle meistä tavallisista kansalaisista paras vaihtoehto. Näkemys on hyvin samantapainen Marko Erolan klassisen Paras sijoitus-kirjan kanssa. 

Kirjassa kerrotaan, että 80% pörssin liikkeistä on ammattilaisten toimeenpanemaa, joten halvalla indeksiosuusrahastolla pääsee ikäänkuin siivelle hyötymään. Allokaation käsittelyssä näkemys on varsin konservatiivinen. Kaikenlaisia sijoitushärpäkkeitä on vältettevä ja on pidettävä korkopaino tarpeeksi korkeana.

Säästämisen ja sijoittamisen neuvot ovat asiaa seuranneelle perusjuttuja, mutta ummikolle taatusti hyödyllistö tietoa.

Mielenkiintoinen nyannssi on kirjan välittämä maailmankuva. Se ei ole yltiöliberaali vaan henkii jonkinlaista uus-linkolalaisuutta, vastustaa konsumerismia eli kulutususkoa ja monin esimerkein näyttää, miten pahaa-aavistamaton oravanpyörässä kulkija ajautuu vapaaehtoiseen velkavankeuteen ja pakkotyöhön, joka riistää vaivihkaa perhearvot, vie ajan loputtomaan työntekoon ja korvaukseksi antaa kalliita keinoelämyksiä, joiden maksamiseen pitää tehdä lisää työtä. Näkökulma on virkistävän anarkistinen, survivalistinenkin. Tulee mieleen Timothy Ferris. 

"Pohjimmiltaan jokainen meistä tavoittelee elämässään onnea ja täyttymystä, kukin omalla tavallaan. Tämä tavoittelu saa meidät tekemään lähes mitä vain. Usein se johtaa täydelliseen umpikujaan ja pahimmillaan vuosikymmenien velkavankeuteen, kun luulemme onnellisuuden mystisen tilan kumpuavan ties mistä; urheiluautosta, tittelistä, luksusasunnosta ja sisustuksesta tai täydellisestä kumppanista..."

Kirjalla on kolme kirjoittajaa ja ainakin Kinskin silmään sattui muutama saumakohta, jossa tyylilaji hiukan notkahti. Toistoa on jonkin verran ja välillä paasaaminen saa tahattoman mahtipontistakin sävyä:

"Perimmäinen ongelma elämäntavassamme ja asenteissamme on se, että koemme elämän taisteluna, erilaisina yksittäisinä suoritteina, jotka on voitettava, saatava valmiiksi. Elämä ei kuitenkaan ole suoritus vaan soljuva virta toisiinsa saumattomasti liittyviä hetkiä. Tätä ymmärrystä hyödyntämällä voit tehdä itsestäsi vaivattomasti terveen, vauraan ja säästää aikaakin, kaikkea yhdessä..."

Kulutustottumuksia ja niihin liittyviä ilmiöitä, uskomuksia ja harhaisia käsityksiä tutkitaan kattavasti. Monin esimerkein osoitetaan, miten kuluttajaa höynäytetään ostamaan tarpeetonta roinaa ylihinnalla. Mielenkiintoinen on ankkuroinnen käsite:

"Meille on ominaista perustaa päätöksemme ja mielipiteemme ensimmäiseen havaintoomme tai saamaamme tiedonmuruseen. Esimerkiksi ostopäätöstä pohtiessamme ”ankkuroimme” käsityksemme hinnan kalleudesta tai halpuudesta aiemmin havaitsemaamme vastaavan tuotteen hintaan..."


 Työn merkityksen uudelleenarviointiin liittyy myös todellisen tuntipalkan määrittely.

"Rahallinen yksi yhteen -kustannus ei anna riittävän konkreettista kuvaa siitä hinnasta, jonka hankinnoista todellisuudessa maksat. Realistisemman kuvan saat, kun muutat hankintahinnan omiksi nettotyötunneiksesi. Toisin sanoen sinun on opeteltava laskemaan, miten paljon joudut viettämään aikaasi töissä (eli poissa muusta toiminnasta) voidaksesi ostaa haluamasi tuotteen tai mitä ikinä oletkaan ostamassa..."

Taloudenpitoa koskevat neuvot ovat järkeenkäyviä ja selkokielisiä. Lainaa kannattaa ottaa vain tuottaviin tarkoituksiin ja jopa asuntolaina omaan asuntoon nähdään tuottamattomana kulueränä. Auto on kallis harrastus ja suurin osa hankinnoistamme liittyy haluun tehdä vaikutus tai miellyttää muita. 

Kuten odottaa sopii, kirja on parhaimmillaan sijoittamista koskevissa luvuissa ja patistelee kutakin kohdallaan arvioimaan tilanteensa ja arvonsa ja tekemään tarpeelliset muutokset suunnitelmallisesti, omista lähtökohdista käsin.

"Sijoittaminen on hyvin yksinkertaista. Se on itse asiassa perusperiaatteeltaan jopa niin yksinkertaista, että eri tahot ovat keskittyneet tekemään siitä mahdollisimman monimutkaiselta vaikuttavan prosessin. Tässä on myös loistavasti onnistuttu, kuten talousuutisointi osoittaa.

Todella monet haluavat tehdä sijoittamisesta hyvin monimutkaista, koska se on heidän intresseissään. Mitä kernaammin annamme säästömme muiden käsiin, sitä paremmin heillä menee, meidän sijaamme."

Sijoitustavaksi suositellaan kuukausisäästämistä, tiukkaa kuluseurantaa, sijoittamista passiivisiin sijoitustuotteisiin ja harkitsemaan allokaatio tarkoin. 

Lopun yhteenveto on hyvä.

_______________________________________________________________

»  Kyseenalaista kuluttaminen arvoa tuovana tekijänä ja tutkaile vaikuttimiasi hankintoja tehdessäsi. Mikä on todellinen syysi?

»  Mitäpä jos raha ei olisi ensimmäinen pakopaikkasi elämän ongelmia ratkoessasi? Opi taitoja, arvosta kykyjä.

»  Tutki omaa arvomaailmaasi ja asenteitasi. Millaiset uskomukset ja arvotukset ovat tuoneet sinut tähän pisteeseen? Onko lopputulos positiivinen niin henkisesti kuin taloudellisesti? Oletko tyytyväinen? Jos vastaukset ovat kielteisiä, on syytä aloittaa muutoksen hakeminen saman tien. Muista kuitenkin: kiireellä ja fanaattisuudella et saavuta mitään.

»  Jos haluat jotain parempaa kuin keskiarvoelämää velkavuorineen, niin ole vähän (tai tarvittaessa enemmänkin) epänormaali. Voit vapaasti tehdä valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja, jopa niin sanotuissa suurissa asioissa, kunhan ne ovat oman arvomaailmasi ja tavoitteittesi mukaisia. Tulet kiittämään itseäsi, vaikka muut kummastelisivatkin. Kyseessä on sinun elämäsi!

»  Opettele hankkimaan tarvitsemasi harkiten ja edullisesti. Ylihinnan maksaminen on tyhmyyttä, ei rikkauden merkki. Muista myös, ettei halu ole tarve, vaikka niillä paljon yhteistä onkin.

»  Ollaksesi tyytyväinen ja onnellinen elämässäsi sinun ei tarvitse olla rikas eikä varakas. Voit itse määritellä varallisuutesi (tai varattomuutesi) tason; sen, mikä on sinulle riittävästi. Muista, että vauraus ei ole absoluuttinen euromäärä vaan elävä määre, johon elintapasi, arvosi ja valintasi vaikuttavat enemmän kuin rahojesi määrä. Suosittelemme tavoitetasoksi tukevaa ja kestävää asemaa varallisuusasteikon maltillisemmassa päässä sen sijaan, että lähtisit huimiin tavoitteisiin ja ponnisteluun kohti varallisuusasteikon ylintä kärkeä.

»  Tee taloutesi stressitesti! Sen avulla selvität ”vapautesi asteen” eli kulutusperustaisen aikavarallisuuden, joka kertoo, kuinka monta kuukautta tai vuotta voisit vaurautesi turvin elää ilman muita tuloja. Selvitä samalla, miten suuri osa nettotuloistasi päätyy säästöön. Tuo osuus kun määrittelee sen, kuinka kauan tavoitteesi saavuttaminen kestää.

»  Sijoittaminen sopii kaikille! Kaikki myös oppivat sen. Anna siis rahan tehdä työtä puolestasi ja nauti korkoa korolle -ilmiön hedelmistä.

»  Tunne omat inhimilliset ja psykologiset rajoitteesi. Yhdistämällä tiedon ja omakohtaiset kokemuksesi voit ajan myötä kehittää itseäsi niin sijoittajana kuin ihmisenä.

»  Tee sijoitussuunnitelma ja etsi juuri sinulle sopivat sijoitustuotteet. Älä kuitenkaan lykkää sijoittamisen aloittamista sillä perusteella, ettet ehdi paneutua riittävästi sijoitussuunnitelman tekoon tai tutustua erilaisiin tuotteisiin. Jos et luota itseesi, hae apua sijoituspalveluiden tarjoajilta, jotta pääset nopeasti alkuun. Kun olet tehnyt ensimmäisen sijoituksesi, voit milloin vain hioa suunnitelmiasi paremmaksi.
»  Lopuksi se kaikkein tärkein: aloita jo tänään, yksi teko kerrallaan!

Loppuarvio

Käsillä on yleistajuinen, perinpohjainen, selkokielinen, hauskasti kirjoitettu ja raikasta näkemystä ottava taloustaidon ja vaurastumisen perusteos. Viestin ydin on oman taloudellisen kohtalon haltuunottaminen, riippumattomuus. Maailman tärkein kaava auttaa siinä.

Vahva lukusuositus meille kaikille!

Suosittelen teosta esimerkiksi ylioppilaslahjaksi tai muuten vain nuorille oppaaksi elämästä. Aloita nuorena!

Koskahan tätä kirjaa luetaan peruskoulussa?


*****


Linkki perinpohjaiseen radio-ohjelmaan kirjasta löytyy täältä. Kuuntelusuositus. Todella hyvin tehty ohjelma Antin ja Pasin ajatuksista. Hiukan haastavana toimittajana Juho-Pekka Rantala.

Kohti taloudellista riippumattomuutta -blogi

Saituri. org

Tilipäätös 2012 ja skumppaa

Kuva: Alko Oy

Moni on varmaan ajatellut velan olevan välttämätön paha, jonka kanssa on vain opittava elämään. Näin on myös Kinskin laita. Herääminen todellisuuteen tapahtui muutama vuosi sitten, kun aloin tajuta, mistä palkkarahojen ohimarssi tilipäivänä johtui. Reilusti yli puolet suurenpuoleisesta nettopalkasta meni suoraveloituksena Luottokunnalle ja kolmelle muulle luottokorttiyhtiölle, pankin joustoluottoon ja luotollisen kulutusluottotilin hoitamiseen minimisummilla. Ja silti velkaa oli  jatkuvasti vuosipalkan verran, jopa yli 100% . Eikä mitä tahansa velkaa, vaan muovirahaa. Pääsi ulkomaille koska vain, kapakassa tuli tarjottua hövelisti, mikään matka, vaate tai työkalu ei ollut liian kallis kun sen pani Visan tai Mastecardin puolelle.

Kun sitten ryhtyi katselemaan tilitietoja tarkemmin, yllätys oli aikamoinen. ”Edullisen” kulutusluoton todellinen vuosikorko hipoi pahimmillaan kahtakymmentäviittä, kun laski mukaan kaikki toimitusmaksut, laskutuslisät ja muun tilpehöörin. Ja kun tällainen ralli oli kestänyt pari vuosikymmentä, tuli oikein hiki kun mietti, mitä se merkitsi korkoa korolle periaatteen valossa. Olin maksanut suuren osan palkastani pankeille ja luottoyhtiöille -en vain yhdelle –pelkästään siitä ilosta, että likviditeettiä riitti ja jos luottoraja meni yli yllättävän rahantarpeen sattuessa, puhelinsoitolla pankkiin sai luottorajaan muutaman tonnin lisää. 

Kaikki oli alkanut hyvin viattomasti muistaakseni jo vuonna 1985. Ostin tuolloin asuntokiipeliin joutuneelta kaveriltani tämän auton ja vastikkeeksi hän takasi silloin aika mitättömältä tuntuneen 11000 markan lainan, kun rahaa ei käteisenä sattunut olemaan. Tili avattiin paikallisen Osuuspankkiin Joustoluoton nimellä ja se on kulki mukanani vuosia. Luottorajakin nousi vuosien varrella asteettain 8600 euroon. Siihen kun lämäsi 5000 euron Visan päälle, ei olut köyhä tai kipeä. Ammatin puolesta tuli myös 3200 euron luottorajalla Mastercard, jossa takuumiehenä oli ammattiliitto. Välistä kortit olivat oli maksettu pois, mutta silti niistä naksuttivat vuosimaksut. Suurimman osan ajasta luotot olivat tapissa ja pitipä joskus ottaa pankista lisälainaakin.

Samaan aikaan tietysti sijoitin. Tein kivijalkapankin kautta pienillä summilla suoria osakeostoja aina kun rahaa muka oli. Transaktiomaksut olivat hirveät. Kotimaisen osakerän hankinta tai myynti maksoi 16 euroa, ulkomaisten osakkeiden vielä enemmän. Sen vuoksi ostin vain kotimaisia pörssiosakkeita. Eniten tietysti Nokiaa, joka tekee meidät kaikki rikkaiksi ja sitten Talvivaaraa, lupausta, Kainuun kansan pelastajaa. 

Ja pieniä teknologiayhtiöitä,  Säilytysmaksut olivat korkeat, mutta nehän voi vähentää verotuksessa. 

Velkahan oli vain vipua, jolla tehostetaan sijoitustoimintaa. Jälkikäteen en ihmettele yhtään, että vastoin kuin moni muu, sain aina syntymäpäivänäni pankistani onnittelukortin...

Yhtenä päivänä otin sitten kynän käteen ja ryhdyin laskemaan ilman kaunistelua missä mennään. Ryhdyin pitämään päiväkirjaa tuloista ja menoista. Muutaman vuoden jälkeen homma hiukan oikeni, mutta hidasta oli. Sattumoisin tutustuin netin kautta etevään sijoituskirjoittajaan Pasi Haviaan, jonka blogista löytyi paljon tuttua. Tuolloin jo hyvin menossa ollut oikaisuliike ryhdistyi, kun tavailin vaikkapa tätä kirjoitusta .

Ennen pitkää olin velaton ja ryhdyin panemaan nettotuloistani 2/3 sijoittamiseen. Lopetin kivijalkapankin lihottamisen ja siirryin nettivälittäjään. 

Vuoden 2012 sijoitusvarallisuuden nousu on ollut huomattava. Omistukset ovat lisääntyneet, joskin salkun tuotto on ollut hyvin vaatimatonta ennenkaikkea tappiollisen Nokiaseikkailun vuoksi. Tähän palaan myöhemmin. Kuivin jaloin niukin naukin.

Plop!   Hyvää Velatonta Uutta Vuotta!