Monday, March 28, 2022

Vuosi 2021 meni hyvin









Vuosi 2021 oli sijoittamisen kannalta hyvä. Yllä kuva Nordnetin salkusta shareville-versiona. Raudankovan Ruotsin indeksin sain päihitetyksi, tuurilla varmaan.

Tammikuu meni toisin. Miinusta kertyi kymmenkunta prosenttia. Jatkuuko lasku jää nähtäväksi. Tutut pelot ovat taas pinnassa. Ukraina, korkojen nousu, korkeat arvostustasot ja muu epävarmuus tuntuvat piinaavan voimakkaaseen volaan tottumatonta sijoituskansaa. Tilanne muistuttaa vuotta 2014, jolloin Krimin valtaukseen liittyi Venäjän ruplan romahdus ja Venäjä-sidonnaisten yhtiöiden jyrkkä alamäki. Suursodan uhka sinällään on kammottava tulevaisuuden kuva, joten levottomuuteen on aihetta. 

Yhtiötasolla elpyminen näyttää jatkuvan, joten odotan vähintään kohtuullisen hyvää vuotta 2022.

Suurimmat omistukset ovat Kone, UPM ja laaja indeksisalkku. 

Rauhallisesti  on otettava, kun ennenkin olen ollut.



 

Näppituntumalla

Luin Seppo Saarion mainion sijoituskirjan jo 1970-luvulla nuorena opiskelijana. Pidin sitä tyypillisena amerikkalaisvaikutteisena itseapuoppaana ja huijauksena. Kuulosti epäuskottavalta, että miljoonat kertyisivät tavallisen ihmisen nurkkiin. Niinpä oli viisainta sitoa kaulaliina tiukasti, ostaa nakkeja ja talvikengät ja paarustaa juomaan kaljaa Rattoriklubille. 

 Tällaista ajattelua taisin viljellä pitkälle 1990-luvulle saakka. Sitten kiinnostus heräsi ja ryhdyin kotipankin yhdistelmärahastoihin. Niissä oli isot kulut ja kehno tuotto ja aivan tavan takaa tyhjensin salkun ikuisessa rahapulassa. Kummallista näet on, että mitä suurempi on palkka, sitä enemmän on rahanreikiä. Vasta 2011 aloin tosissani ottaa selvää asioista ja kun luin Saarion uudelleen, oikein tuli hiki. Mikä tylsimys olin ollutkaan!

Kun nyt osakesijoittamisen sanomaa tulvii jokaisesta tuutista, voi olla vaikea ymmärtää niitä epäilyjä, joita tavallinen ihminen tunsi pääomamarkkinoita kohtaan. Haavikon sanoin menneisyys on toinen maa ja siellä on toiset tavat. Kasinokapitalismista iskeytyivät mieleen vinosti hymyilevät tuunaset ja kourit pankkien bulvaaneina. Sijoitustuotteet perustuivat usein johdannaisin, ne olivat kalliita ja moni niistä täytti huijauksen tunnusmerkit. Suoriin osakesijoituksiin piti olla paksu lompakko suurien transaktiokulujen vuoksi. Sisäpiiritiedon käyttö oli kuulemma tavallista.
Näitä aikoja valaisee mainiosti Kim Lindströmin teos Viisikymmentä vuotta pörssin sisäpiirissä.

Mutta tässä sitä ollaan. Ostan osakkeita ja indeksirahastoja tiheällä ajallisella hajautuksella. Kymmenessä vuodessa salkku on paisunut paristakymmestä tuhannesta vajaaseen kolmeen sataan tuhanteen. Sijoittaminen on osa elämää, pieni mutta tärkeä. Talousuutisia seuraamalla pysyy jyvällä  maailman vinhassa menossa.

Sota loppuu aikanaan. Erityisen pahalta näyttää Venäjän kansan tulevaisuus, Ukrainan jälleenrakennuksesta sen sijaan on tulossa suuri menestystarina. Näin voi olettaa historian valossa. Monesti tappio on voiton siemen.