Pari sanaa Seligsonista. Pala historiaa ja vanha Lada

”Kukaan yksittäinen henkilö eikä mikään instituutio ole onnistunut pitkäjänteisen johdonmukaisesti löytämään riskitasoon nähden muita parempia rahantekopaikkoja pörssikaupoilla – etenkään, jos joutuu maksamaan veroja ja kaupankäyntikuluja.”   -Burton Malkiel

 Ei liene salaisuus, että pidän  markkinoita kohtuullisen tehokkaina ja olen kallellani indeksisijoittamisen suuntaan. Tästä huolimatta en jostain syystä, lähinnä kai epärationaalisesta jännityksen ja säpinän hamuamisesta johtuen malta olla yrittelemättä arvella yhden jos toisenkin sijoitusintrumentin tulevaa käytöstä. Isoan poimia helmiä salkkuun lähinnä terveen järjen ja fundamenttien ahkeran perkaamisen perusteella.

Jos jotain pientä menestystä on pitkällä aikavälillä tullutkin, se on perustunut ainakin alkupäässä silkkaan tuuriin ja senkaltaiseen itsevarmuuteen, jonka perinpohjainen ja autuas ymmärtämättömyys saa aikaan. Vaikkei historiallinen tuotto ole tae tulevasta, historiaa kannattaa opiskella ja vähän muistellakin.

Aloitin sijoittajanurani jo 1990-luvun puolivälissä sangen pienillä panoksilla ja kyse oli lähinnä nollasummapelistä ja kivijalkapankin lihottamisesta korkeilla kaupankäyntikuluilla.

En tiedä kuinka monella lukijoista on ollut ensiautonaan käytetty Lada. Minulla on ollut ja se oli todellinen autoilun korkeakoulu. Samalla tavalla sijoittamisen korkeakouluna on kohdallani toiminut Nokia, johon kohdistin katteellisia ja katteettomia odotuksia, jota treidasin, ostin ja myin, ostin laskevaan kurssiin kuten putoavaa puukkoa ainakin ja lopuksi pistin mäkeen lujalla tappiolla.

Kolmella pytyllä käyneen Ladan myin eräänä vappuyönä merimieskapakan lipevälle portsarille, jonka tiesin joppaavan vanhoja Ladoja Venäjälle siihen aikaan. Niin hyvät kaupat tämä toveri uskoi tehneensä, että kävi varta vasten aamuyöstä tekemässä luovarit ja hakemassa auton pois.

Nokian tunnettua tarinaa en ryhdy kertaamaan. Jos ja kun yhtiö alkaa maksaa kunnollista osinkoa, voin harkita sen palauttamista kokoelmiini. Kysehän on eri firmasta kuin siihen aikaan kun oli olemassa vain kahdenlaisia ihmisiä: meitä neroja jotka omistimme Nokiaa ja sitten niitä toisia.

Muistan lukeneeni Seligsonin perustamisesta ja suhtautuneeni siihen aluksi torjuvasti kuten kaikkeen uuteen ja kummalliseen on näillä lakeuksilla ja niityn perämetsissä totuttu suhtautumaan. Kyse näytti jälleen kerran olevan hurrilaisen herrasväen veijareiden vedätyksestä, jolla pojat aikoivat nyplätä mummoilta markat parempaan talteen. Näin terveeseen arvioon kaikenlaisista rahastoista olin jo tuolloin karvaiden kokemusten ojentamana tullut. Sittemmin olen muuttanut uskoani ja pidän tasapainoista Seligson-salkkua portfolioni kivijalkana.

Voin vakuuttaa, että kiinnostukseni Seligson & Co:n toimintaan on pelkästään ja vilpittömästi oman voiton tavoitteluun pyrkivää vaan ei mainostuksellista tai suositusluonteista.

Seuraavassa videoblogissa lähihistoriaan meitä johdattelee Ari Kaaro ja haastateltavina ovat Peter Seligson, Anders Oldenburg, Jani Homberg sekä taloustoimittaja Helena Ranta-aho. Jos olet videon nähnyt, katso se uudelleen. Niin minäkin tein.

Kun katselee kurssikäyriä, on ollut satumaista onnea, että hyppäsin ulos markkinoilta vuonna 2006, jolloin ostin asunnon.

Videoon pääsee täältä. Enjoy!

Kirjoittaja ja hänen lähipiirinsä omistavat Seligson & Co –rahastoyhtiön tuotteita.