Vitsausten aikaan

Katselen silmäkulmieni alta ulos maailmaan. I'm in.

Kesä 2022

Inflaatio, sota, nälänhätä, korkojen nousu, tulosten notkahdus, salkun arvon sulaminen. Taantumaa pukkaa, vaikka osakkeet rallaavat ennätystahtiin. Energian hinta nousee.

Ja nyt sitten vielä armoton helle ja vilkas hyttyskesä. Niin ja punkit. On siinä  nieleksimistä. 

Ja mukavaa on, tavallista. Onneksi on polttopuuta.

Heinäkuussa salkkujen arvo nousi +4,8%. Vuoden alusta virtuaalinen  tulos on -20%. Vuosi taaksepäin -15% kun vuosi 2021 tuotti akuankka-rahaa +31%. 

Virtuaalistahan se oli, kun en realisoinut. Kevyestikin vivutettu salkku on volatiili. So what.

 Alla katsaus Nordnetin salkkuun.

Osuuspankin salkku on kooltaan 41000 ja Seligsonin rahastosalkku 24000. Omaa pääomaa on 250000, markkina-arvoa 280000 ja velkaa tuo 30k (gearing, tärkeä tunnusluku on 10,7% eli tavoitteessa). Sijoitusaste on 110%.

Velan vähentäminen on kuin katon korjaamista, aina on liian helle tai sataa. Hyvinä aikoina en raski myydä, notkoissa en senkään vertaa. Usean hirmumyrskyn läpi olen jo mennyt leikkien vivulla ja ehkä selviämme seuraavastakin. Munkkikuoro voisi veisata tähän: "totisesti, totisesti, se on ahneutta..."

Salkun osakehajautus on hyvin laaja. Jatkossa taidan palata tiputtelemaan poletit Seligsonin yllättävän kovatasoisiin rahastoihin. Siellä on tuotto ollut tasaisesti +11,9% p.a. jo kymmenen vuoden ajalla. Oma askarteluni on kovin viihdyttävää, mutta kallista hommaa.

Sijoitusvelan korko on edelleen kultatason 0,99%. Jos ja kun korot nousevat kuuteen prosenttiin, osingoilla kuittaan vielä koron maksun ja lyhennykseenkin riittää ropoja. Muita velkoja minulla ei ole ja tyynesti otan vastaan, mitä tuleman pitää.

Isommin en ole töppäillyt. Fortumin ja Renkaiden myynti jäi vähän myöhäiseksi, mutta miltei kuivin jaloin pääsin molemmista. Netto-ostoja teen noin 700 eurolla kuukaudessa. Vuositasolla osinkoja kilisee 7500e edestä. Pääosin olen ostellut indeksiä (Pohjoismaat, Eurooppa, USA, Maailma). 

Suomisalkun osuus kevenee ajan kanssa.

Seligson-salkku on pärjännyt hyvin. Jos kaikki olisi alusta pitäen ollut siinä, olisin huomattavan varakas. Olen mennyt merta edemmäksi kalaan.

OP:ssa on laajasti hajautettu osinkopaperisalkku, jossa on suomalaisia ja ruotsalaisia osakkeita ja muutama etf. Notkutaan sitä sielläkin.

Eteenpäin menen hyvillä mielin tässä hetkessä eläen. 

Hyviä tuottoja kanssasijoittajille! 

Näen jo härän turvan kristallipallosta.  Lauma sieltä tulee.

__________________________________

Blogissa käydään, vaikka tekstiä tulee harvoin. Yritän parantaa.

Vuosi 2021 meni hyvin

Vuosi 2021 oli sijoittamisen kannalta hyvä. Yllä kuva Nordnetin salkusta shareville-versiona. Raudankovan Ruotsin indeksin sain päihitetyksi, tuurilla varmaan.

Tammikuu meni toisin. Miinusta kertyi kymmenkunta prosenttia. Jatkuuko lasku jää nähtäväksi. Tutut pelot ovat taas pinnassa. Ukraina, korkojen nousu, korkeat arvostustasot ja muu epävarmuus tuntuvat piinaavan voimakkaaseen volaan tottumatonta sijoituskansaa. Tilanne muistuttaa vuotta 2014, jolloin Krimin valtaukseen liittyi Venäjän ruplan romahdus ja Venäjä-sidonnaisten yhtiöiden jyrkkä alamäki. Suursodan uhka sinällään on kammottava tulevaisuuden kuva, joten levottomuuteen on aihetta. 

Yhtiötasolla elpyminen näyttää jatkuvan, joten odotan vähintään kohtuullisen hyvää vuotta 2022.

Suurimmat omistukset ovat Kone, UPM ja laaja indeksisalkku. 

Rauhallisesti  on otettava, kun ennenkin olen ollut.

 

Näppituntumalla

Luin Seppo Saarion mainion sijoituskirjan jo 1970-luvulla nuorena opiskelijana. Pidin sitä tyypillisena amerikkalaisvaikutteisena itseapuoppaana ja huijauksena. Kuulosti epäuskottavalta, että miljoonat kertyisivät tavallisen ihmisen nurkkiin. Niinpä oli viisainta sitoa kaulaliina tiukasti, ostaa nakkeja ja talvikengät ja paarustaa juomaan kaljaa Rattoriklubille. 

 Tällaista ajattelua taisin viljellä pitkälle 1990-luvulle saakka. Sitten kiinnostus heräsi ja ryhdyin kotipankin yhdistelmärahastoihin. Niissä oli isot kulut ja kehno tuotto ja aivan tavan takaa tyhjensin salkun ikuisessa rahapulassa. Kummallista näet on, että mitä suurempi on palkka, sitä enemmän on rahanreikiä. Vasta 2011 aloin tosissani ottaa selvää asioista ja kun luin Saarion uudelleen, oikein tuli hiki. Mikä tylsimys olin ollutkaan!

Kun nyt osakesijoittamisen sanomaa tulvii jokaisesta tuutista, voi olla vaikea ymmärtää niitä epäilyjä, joita tavallinen ihminen tunsi pääomamarkkinoita kohtaan. Haavikon sanoin menneisyys on toinen maa ja siellä on toiset tavat. Kasinokapitalismista iskeytyivät mieleen vinosti hymyilevät tuunaset ja kourit pankkien bulvaaneina. Sijoitustuotteet perustuivat usein johdannaisin, ne olivat kalliita ja moni niistä täytti huijauksen tunnusmerkit. Suoriin osakesijoituksiin piti olla paksu lompakko suurien transaktiokulujen vuoksi. Sisäpiiritiedon käyttö oli kuulemma tavallista.

Näitä aikoja valaisee mainiosti Kim Lindströmin teos Viisikymmentä vuotta pörssin sisäpiirissä.

Mutta tässä sitä ollaan. Ostan osakkeita ja indeksirahastoja tiheällä ajallisella hajautuksella. Kymmenessä vuodessa salkku on paisunut paristakymmestä tuhannesta vajaaseen kolmeen sataan tuhanteen. Sijoittaminen on osa elämää, pieni mutta tärkeä. Talousuutisia seuraamalla pysyy jyvällä  maailman vinhassa menossa.

Sota loppuu aikanaan. Erityisen pahalta näyttää Venäjän kansan tulevaisuus, Ukrainan jälleenrakennuksesta sen sijaan on tulossa suuri menestystarina. Näin voi olettaa historian valossa. Monesti tappio on voiton siemen.